*

Otto Lehto vapaus, totuus ja rakkaus

Kaikki blogit puheenaiheesta Pasifismi

NATO ja jossittelun painolasti

Olen viime aikoina huomannut usein pohtivani, mitä ja miten mahtoivat ihmiset ajatella 1930-luvulla. Pari vuosikymmentä aikaisemmin ravisuttavan tappion ja aluemenetyksiä kärsineen, siitä lähtien henkistä krapulaa poteneen ja demokraattisilta perinteiltään puutteellisen eurooppalaisen suurvallan johtoon oli hajaannuksen kauden jälkeen noussut - kyseenalaisin keinoin - vakautta ja järjestystä lupaava autokraatti, jonka hallinto lietsoi voimakkaasti paitsi uhoavaa hurraaisänmaallisuutta, myös vihaa ja epäluuloa niin vähemmistöjä kuin ulkomaitakin kohtaan.

13 500 palkattua pasifistia

Annamari Sipilä kysyi 25.5.2015 Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa: ”Viitsisikö Suomea puolustaa?”. Kirjoitus oli erinomainen kannanotto maanpuolustusvelvollisuuden luonteeseen. Kysymys ei ole vapaaehtoisesta valinnasta vaan velvollisuudesta. Sipilä kysyi, onko mautonta sanoa julkisuudessa, ettei halua puolustaa omaa kotimaataan. Hän puhui itsekkyydestä, joka on suorastaan vaarallista.

Olinpa täydennyspalveluksessa

Tammikuussa päätin Jeesuksen opetusten perusteella luopua reservissä kirjoilla olemisesta ja hakea siviilipalvelukseen. Lisäksi päätöstäni kiritti ajatus, että jos sota on tänään Ukrainassa, niin päätöstä siviliipalvelukseen siirtymisestä ei kannata jättää vuosien päähän, koska kukaan ei tiedä, miten rauha säilyy tulevaisuudessa Euroopassa. Joka tapauksessa minut määrättiin 5 päivän täydennyspalvelukseen siviilipalveluskeskukseen ja valitsin eräkseni II/2015, joka oli nyt toukokuussa.

Isänmaallisuus, pasifismi ja asevelvollisuus

Jos käydään keskustelua isänmaallisuudesta, on tarpeen käydä sitä myös asevelvollisuudesta ja Talvisodan perinnöstä. Huonoa isänmaallisuutta on esim. asevelvollisuuden kannattaminen.

Pasifismin unelma ja illuusio

Pasifismi kapeasti määriteltynä on väkivallan hylkäämistä poliittisten, taloudellisten tai sosiaalisten päämäärien saavuttamiseksi. Rauhaa ja rakkautta. Sodan ja väkivallan vastaisuutta. Elämää Rawlsilaisessa mahdollisuuksien sekä tasa-arvon  liberaalidemokratiassa. Kantilaisessa maailmassa jossa jokainen ihminen on päämäärä, ei keino. Kukapa ei haluaisi?

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä