*

Otto Lehto vapaus, totuus ja rakkaus

Venäjä tarjoaa valinnan paikan - Kuunteleeko Suomi?

Venäjä on aina ollut maana täysin peestä. Kylmyyttä, nälänhätää, kärsimystä ja tyranneja tyrannien perään. Kansa on kärsinyt mutta harvoin hangoitellut vastaan johtajien alistaessa kansaa ja jakaessa rikkauksia itselleen. Tsaarit ja maaorjuus olivat jo tarpeeksi pahasta, sitten seurasi Bolshevikkien aikakausi. Ikään kuin Lenin ei olisi ollut tarpeeksi paha, Stalin astui näyttämölle viiksineen ja massamurhineen.

Neuvostoliitto, joka oli aina kärsimystä omille kansalaisilleen, ulotti nopeasti lonkeronsa myös Itä-Eurooppaan, ja teki siitä helvetin puoleksi vuosisataa. Sitten tuli Gorbatshov, joka toi vähän valoa pimeyteen, mutta ei vienyt reformeja loppuun asti. jopa Jeltsin vaikutti ihan pätevältä, kunnes paljastui manipuloitavissa olevaksi heikkomieliseksi juopoksi. 90-luvulta oligarkkien ajasta ollaan loogisesti siirrytty Putinin aikakauteen, jota johtavat entiset KGB-miehet ja rikkaat kleptokraatit. Tämä uusin aika on kenties pimeintä aikaa Venäjällä sitten 80-luvun Neuvostoliiton, ennen perestroikaa ja glasnostia.

Venäläiset ovat tietenkin itse kärsineet omien johtajiensa töppäilyistä, mutta heillä on sentään ollut jonkinlainen valinta heittää johtajansa pihalle. Samaa valintaa ei naapurimailla ole ollut. Venäjän naapurit ovatkin kärsineet Kremlin tyranniasta jo Tsaarin ajoilta lähtien. Tästä Krimin tapaus on vain viimeisin.

Tietenkin on niitäkin, jotka suorastaan ilakoivat Putinin läsnäolosta. Tämä on ymmärrettävää. Slaavilainen mentaliteetti, joka ei viittaa niinkään etniseen syntyperään kuin psykologiseen mentaliteettiin, nauttii suosiota myös Venäjän alueen ulkopuolelle. Orjuus ja köyhyys synnyttää alistumisen ja kärsimisen mentaliteettia, joka tekee sivistyksen ja vaurauden leviämisestä vaikeaa ja hidasta. Mitä nopeammin venäläismieliset luopuvat uskostaan putiniin, sitä parempaan suuntaan heidän yhteiskuntansa menevät.

Mutta tähän ei voi pakottaa. Täytyy vaan tarjota vaihtoehtoja, ja estää diplomatian keinoin Venäjän yritykset pitää nämä alueet väkivaltaisin keinoin kontrollissaan. Itä-Euroopan erkaantuminen Venäjän valtapiiristä on ollut neuvostomielisille kätyreille kova paikka, ja tätä Putinin jengi yrittää tukehduttaa koko voimallaan niin Ukrainassa kuin muuallakin entisen Neuvostoliiton "vaikutuspiirin" alueella.

Suomi kyllä tietää millaista on olla Venäjän rajanaapuri. Vielä voimakkaammin sen tietää Viro. Baltian maat ovatkin käyttäneet Ukrainan kriisin kohdalla paljon voimakkaampaa kieltä kuin Suomi. He tietävät millaista kieltä Venäjä kuuntelee. Naapurimaamme, lähes vuosisadan Venäjän ikeen alla elänyt Viro on liittynyt Natoon, toisin kuin pelkurimainen Suomi, joka vielä pohtii, olisiko kuitenkin parempi olla ärsyttämättä vieressä nukkuvaa karhua. Suomettumisen tie on tuhon tie. Putinin karhu on psykoottinen ja arvaamaton.

Jos Suomi voisi leikata maapalansa irti maasta ja siirtää sen jonnekin, sen tulisi heti siirtyä kauemmas Venäjästä, koska sieltä suunnalta ei Suomeen ole tullut mitään hyvää sitten 1800-luvun kirjallisuuden. Venäjän läheisyys korruptoi, ja tämän takia Itä-Euroopan maat ovat keskimäärin huonompia yhteiskuntia kuin Länsi-Euroopan maat. Mitä kauempana Venäjästä ollaan, sitä sivistyneemmäksi meno käy. Mutta nyt kun ollaan Venäjän vieressä niin tässä nyt pitää sitten elää sen kanssa parhaamme mukaan. Mutta se ei tarkoita, että pitää alistua, tai olla hiljaa, vaan käydä ulkopoliittiseen vastarintaan tätä tyranniaa kohtaan. 

Siksi olemme nyt suurien valintojen edessä. Mielestäni on selvä, että...

1) Suomen pitäisi liittyä Natoon.

2) Suomen pitäisi tiivistää yhteistyötään Baltian maihin ja Länsi-Eurooppaan.

3) Suomen pitäisi tehdä selonteko suomettumisen jäänteistä politiikassa ja virkamieskoneistossa.

4) Suomen pitäisi määritellä itsensä tiukasti osaksi läntistä liittoumaa Putinia vastaan.

Kuulostaa ehkä pelottavalta lopettaa ulkopoliittinen leikkiminen sen suhteen, että neutraalina pysyminen olisi muka mikään todellinen vaihtoehto. Mutta se on vähemmän uhkarohkeaa kuin olla Venäjän rajanaapuri ilman kunnon suunnitelmaa, päämääriä tai periaatteita! Tarvitsemme nyt rohkeita päätöksiä.

Suomi on sentään ollut mukana pakotteiden asettamisessa, mutta mielestäni Suomen kädet ovat sidotut niin kauan kun se jättää itsensä periferiaan Länsimaiden ja Euroopan puolustuspoliittisesta keskustelusta. Meillä on liittolaisia ympäri Eurooppaa, jotka eivät jätä meitä pulaan. Meidän ei pidä pelätä Venäjää, vaan rakastaa Eurooppaa ja länsimaisia vapauden, tasa-arvon ja kansainvälisen rauhan aatteita. 

Olemme (vielä) itsenäinen valtio, ja on ihan oikein karsastaa liittoutumista. Mutta voi olla, että emme ole kauan, jos emme uskalla liittoutua myös sotilaallisesti meidän arvopohjaan sopivien valtioiden kanssa.

Venäjä tarjoaa valinnan paikan Suomelle. Osaammeko käyttää tilannetta hyväksi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (47 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Venäjä tarjoaa valinnan paikan Suomelle. Osaammeko käyttää tilannetta hyväksi?''

Suomi on menettänyt jo mahdollisuutensa.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Uskon, että Suomella on ihan hyvät saumat miettiä strategisia linjojaan uusiksi. Mihin blokkiin haluamme kuulua? Tai tarkemmin: mihin blokkiin jo kuulumme?

Käyttäjän KarriIsomeri kuva
Karri Isomeri

Jos Ahvenanmaalaiset päättäisivät järjestää samanlaisen kansanäänestyksen, kuin Krimillä, niin kuka tietää mitä tapahtuisi. Verovapaa aseeton erityisalue saattaisi kiinnostaa montaakin maata. Natojäsenyys varmaankin vähentäisi tällaista uhkaa.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Itse asiassa minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Ahvenanmaa (tai vaikka Lappi) päättäisi irroittautua Suomesta esim. viiden vuoden neuvottelujen ja kansanäänestyksen jälkeen. Minulla ei ole myöskään mitään sitä vastaan, että Krim irroittautuisi Ukrainasta kansanäänestyksellä, kunnon valmistelulla. MUTTA EI TÄLLAISELLA AIKATAULULLA, VENÄJÄN ARMEIJAN IKEEN ALLA, UHKAILUN JA VAALIVILPIN KAUTTA. Kyseessä ei ollut vapaa kansanäänestys vaan vallankaappaus.

Venäjä ylipäänsä ei tuppaa harrastamaan vilpistä vapaita vaaleja, edes omalla maallaan, joten ehkä tämä vaalifarssi oli hyvä osoitus siitä, että Krim osaa olla osa Venäjää. :)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Itse asiassa minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Ahvenanmaa (tai vaikka Lappi) päättäisi irroittautua Suomesta esim. viiden vuoden neuvottelujen"

Eli tässä Krimin tapauksessa ainoa ongelma oli aika ja Venäjään liittäminen olisi hyväksyttävää jos se olisi tapahtunut 5 vuoden viiveellä?

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto Vastaus kommenttiin #11

Jos alueella ei olisi koskaan mahdollisuuksia itsenäistyä, Suomi olisi vielä osa Venäjää. Jos alueella ei myöskään olisi koskaan mahdollisuuksia liittyä toiseen valtioon tai valtioliittoon, Suomi ei olisi koskaan voinut luovuttaa osaa itsenäisyydestään EU:lle.

Kannatan alueiden oikeutta itsenäistyä, jos kansan enemmistö sellaista kannattaa.
Mutta nämä prosessit pitää olla avoimia, demokraattisia ja ilman ulkomaista painostusta.

Miten muuten näitä asioita voisi ratkaista?

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen Vastaus kommenttiin #11

Ei välttämättä viiden vuoden kulutessa mutta kuitenkin niin että tilanne rauheitetaan, Krimillä järjestetään uudet vaalit joka päättää itsenäisyyden julistamisesta, ilman että kaduilla liikkuu tunnistamattomia asemiehiä jotka vainoavat pappeja, toimittajia ja jopa vanhoja mummoja tai ainakin sallivat mummojen julkisen pahoinpitelyn...

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto Vastaus kommenttiin #14

Nimenomaan. Putinin "demokratia" on puhdasta hegemoniaa

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #16

"Nimenomaan. Putinin "demokratia" on puhdasta hegemoniaa"

Miten tämä eroaa Suomen lumedemokratiasta, täällä kansalla ei ole mitään vaikutusvaltaa isoihin kysymyksiin kuten juuri liittovaltioon ja itsenäisyyden menettämiseen kuten tapahtui myös rahapolitiikan menetyksenä?

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto Vastaus kommenttiin #18

Suomen demokratialla on omat ongelmansa, mutta et kai sinä hyvä mies väitä, että Suomen ja Venäjän demokratialla ei ole eroa?

Suomi on mennyt EU:seen kansanäänestyksen ja puolueiden tuen kautta. Venäjällä rikotaan jatkuvasti omien kansalaisten ihmisoikeuksia, vainotaan poliittista oppositiota, hakataan homoja, murhataan journalisteja, harrastetaan vaalivilppiä eikä kunnioiteta naapurien rajoja.

Sanoisin että Suomella on vielä matkaa tähän "demokratian" asteeseen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #21

"Suomi on mennyt EU:seen kansanäänestyksen ja puolueiden tuen kautta."

Tosiasia on että poliitikot ovat valehdelleet meille kaikesta mitä silloinen äänestys EY:stä, itsenäisten valtioiden liitosta luvattiin ja kaikki puolueet ovat ajaneet tiiviimpää EU:ta ilman vaihtoehtoja. Tämä ei ole demokratiaa sen enempää kuin Venäjälläkään jossa kansalaisilla on tasan yhtä vähän vaikutusmahdollisuuksia. Vaikuttaisi muuten että Venäjällä poliitikot ovat ainakin rehellisempiä.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto Vastaus kommenttiin #28

Se on totta, että Suomessa puolueissa ollaan EU-myönteisiä. MUTTA EI NIITÄ PUOLUEITA OLE PAKKO ÄÄNESTÄÄ. Perussuomalaisten nousu on hyvä esimerkki, että demokratia toimii (vaikka en olekaan heidän kanssaan samoilla linjoilla).

En kyllä usko että Venäjällä poliitikot ovat sen rehellisempiä. Poliitikot ovat kieroja liskoja kaukkialla. ;)

Kalevi Wahrman

Olisiko paasikiveläisen ulkopolitiikan oppitunti paikallaan.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Ei, nimenomaan ei tarvita yhtään enempää nyt Paasikivi-Kekkosen linjan jatkajia. Väyryset sun muut saavat siirtyä eläkkeelle. Suomessa ei voitu käydä järkevää keskustelua Neuvostoliitosta ennen 90-lukua, ja Kekkonen pidettiin vallassa ilman vaaleja. Tähän suomettuminen johtaa!

Kalevi Wahrman

Vihree pysyy vihreenä vaikka voissa paistaa.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto Vastaus kommenttiin #36

Valitettavasti Vihreä puolue ei ole linjoillani Nato-jäsenyyden kanssa.

Enkä ymmärrä mitä tällä kysymyksellä on tekemistä vihreyden kanssa? Taitaa olla tyypillistä Kekkosen ajan taktiikkaa, ruveta vaihtamaan aihetta kun mennään liian lähelle vaikeita ulkopoliittisia kysymyksiä...?

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Mikähän olisi presidentti Paasikiven linja ollut sodan jälkeen, jos Suomi ei olisi ollut yksin sodan hävinneenä voittajavaltio Neuvostoliiton vieressä ilman kenenkään tukea ? Kannattaa lukea Paasikiven kirjoja, muistelmia ja puheita.

Samaa voi toki kysyä presidentti Kekkosen osalta. Ehkä entisen nimimerkki "Pekka Peitsen" linja olisi sodan jälkeen ollut toisenlainen, jos emme olisi olleet yksin Moskovan talutusnuorassa.

Nyt Suomi ei ole enää aivan yksin. Kuulumme taloudellisesti vahvaan 500 miljoonan asukkaan EU:hun, joka kykenee hoitaamaan ja tukemaan myös heikompia jäsenmaitaan.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti olemme edelleen epävarmalla pohjalla ja meidän ainoa turva on kohtuullisen hyvin koulutettu 230 000 miehen ja naisen reservi sekä sille jaettava kalusto. Silläkö koko maata sitten puolustetaan ? Tulee ottaa huomioon, että Suomi on laaja maa. Viimesodan aikana suomalaisia oli kesällä 1944 torjuntataisteluiden aikana 530 000 miestä ja sen lisäksi vielä 200 000 saksalaista sotilasta vastaamassa puolen Suomen rintamasta pohjoisessa. Tämän lisäksi Saksa oli merkittävällä tavalla tukenut Suomea sotamateriaalilla sekä mm. elintarviketoimituksilla. Sillä voimalla pystyttiin nippa-nappa pysäyttämään Neuvostoarmeijan massiivinen hyökkäys ja Helsingin valtaus.

Kysymys on myös siitä, että vaikka meillä kovasti halutaan uskoa itsenäiseen puolustukseemme, niin uskooko meidän rajojen ulkopuolella olevat siihen ? Vai pitäisikö olla muuta kättä pidempää maamme puolustuksen uskottavuuden takeeksi ?

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Ja tällä kertaa ei ole Saksaa, jonka puoleen kääntyä, ja samalla leikkiä, että sodimme täällä "erillissotaa." Mitään erillissotia ei ole, eikä tule.

Varsinkin nyt verkottuneessa maailmassa ovat vastuut yhteisiä, koska uhatkin ovat. Rauhan ylläpitäminen vaatii yhteistyön lisäämistä, oli kyseessä sitten terrorismi, ympäristöuhat, ihmisoikeusloukkaukset tai tyrannien tekemät rajaselkkaukset Euroopan laitamilla. Emme voi eristäytyä saarekkeeksi.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Hmmmm... mielenkiintoinen blogipäivä. Vihreältä tulee pääosin järkevää tekstiä ja sitä ennen perussuomalainen omassa blogissaan ehdotti kaiken järjen vastaisesti sotilasliittoa Venäjän kanssa (tuli ihan Bäckmannin suositukset suomalaisille mieleen). Kaikkea sitä.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

No siis perussuomalaisissa on kyllä monen sortin hiihtäjää.

Esim. jotkut äärikonservatiivit ovat ihan oikeasti sitä mieltä, että Putinin Venäjä on hyvä roolimalli siitä, miten yhteiskunta pitää järjestää.

Mutta nyt mitään puoluetta syyllistämättä, on tärkeää puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kaikki kortit pöydälle vaan. Valintoja tulee uskaltaa tehdä.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Kieltämättä noinhan on asia. Perussuomalaisissa hämää osin se että sieltä voi tulla mitä tahansa, kun on nopeasti kasvanut puolue ja linjat vielä vähän hiomatta. Esim. täys-vasurista tietää heti (noh, ~99% tapauksista) esim. sen, mikä hänen NATO-mielipiteensä on. Perussuomalaisella voi olla mitä vain Venäjään liittymisen ja NATOon liittymisen väliltä.

Eikä siinä mitään. Hyvä vain tavallaan, että on omia ajatuksia ja pystyy ne ilmaisemaan (vaikken kyllä mitenkään käsitä esim. millä logiikalla joku pystyy kannattamaan sotilaallista liittoutumista Venäjän kanssa). Pitäisi olla edes jotain luottoa sopimusosapuolten välillä, eikä Venäjän johto ole täysin tunnettu sopimuksiensa pitämisistä.

Muitakin syitä sitten olisi roppakaupalla siitä, miksei Kollektiivinen Turvallisuusjärjestö oikein Suomelle käy (kun katsoo tuota maaluetteloakin, niin enemmän meillä on yhteistä NATO-maiden kanssa):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollektiivinen_turval...

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto Vastaus kommenttiin #9

Ei Venäjää tule täysin sulkea yhteistyön ulkopuolelle, koska se tuskin on katoamassa mihinkään. Mutta puolustusyhteistyö Venäjän kanssa on kyllä huono vitsi. :D

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Suosittelisin kirjoittajalle tutustumista tosiasioihin, jotka liittyvät Suomeen.

http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163405-pie...

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

tosiasia on, että jos Suomi leikkii neutraalia ja puolueetonta, meidän kannattaisi suoraan antaa puolet maasta Venäjälle niin voisimme olla "rauhassa" siitä ikuisuuteen!

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Arvon lähimmäiseni, minkä todellisen tiedon perusteella kehkeytit tuon "tosiasian"?

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto Vastaus kommenttiin #17

En suoraan sanoen löytänyt kirjoituksestasi näitä luvattuja tosiasioita. Mikä on mielestäsi suurin syy, että Suomen ei kannata liittyä Natoon? Miksi se on OK ratkaisu Virolle mutta ei Suomelle?

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Olisin kysynyt blogistilta yhden asian, mitä mieltä blogisti on Ukrainan kansannoususta, oliko kyseessä laillinen kansannousu ja vaaleilla valitun presidentin laillinen syrjäyttäminen?

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Nähdäkseni vallankumous oli oikeutettu, koska istuva presidentti ei hoitanut tehtäväänsä kunnolla. Historiankirjoitus tietysti tulee antamaan tapauksesta oikeudenmukaisemman kuvan.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Ei varmaankaan Itä-Saksan kansannousu 1953, Unkarin kansannousu 1956 tai Prahan kansannousu 1968 puhumattakaan Itä-Blogin tapahtumista 1990 -luvun alussa olleet laillisia silloisten vallanpitäjien kannalta. Mutta oikeuttiko se Neuvostoliiton lähettämään joukkoja kukistamaan näiden maiden sisäisiä levottomuuksia, jossa ne kansalaiset halusivat lopettaa vallineen järjestelmän ?

Onko nyt Venäjällä oikeus puuttua Ukranan sisäisiin asioihin ? Jos on, niin miten sitten on jatkossa muiden Venäjän naapureiden kanssa ?

Tämän kriisin ja em. aikaisempien operaatioiden logiikan mukaan Venäjän voi milloin tahansa, kun se kansallisten intressiensä katsoo vaativan, puuttua naapureidensa asioihin asevoimin. Lisääkö Venäjän toiminta luottamusta itseensä naapureissaan ? Lisääkö se myös naapureiden halua tehdä sijoituksia Venäjälle, käydä kauppaa, olla riippuvainen Venäjän kaupasta ja energian tuonnista, listätä turismia sekä tiede- ja kulttuurivaihtoa sen kanssa ?

Oikeuttaakoa se, että Venäjä ei ole enää Neuvostoliiton kaltainen suurvalta, laajentamaan omaa etupiiriään sotilaallisesti ?

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Venäjän sisäinen "lustraatio" eli vanhojen neuvostoelementtien poistaminen politiikan ytimestä ei edennyt riittävän pitkälle. Putinin kaudella KGB:n käytyrit saivat uudelleen vallan. Glasnost ja perestroika tarvitsisivat vaiheen II. Demokratia, jossa johtajat eivät vaihdu, ei ole demokratiaa.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #62

Vanhoista toimintamalleista pois oppiminen turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa asioissa tuntuu myös Suomessa olevan monelle veteraanipoliitikolle hankala asia. Osa meidän poliitikoistamme tuntuu ammentavan idealismiaan jopa vuoden 1918 tapahtumista ja osa on jämähtänyt yli kaksikymmentä vuotta sitten haudatun YYA -aikakauden kaavoihin.

Omaksuttujen ja vakiintuneiden ajattelumallien muuttaminen aiheuttaa tuskaa. Mutta niinhän se on bisnespuolellakin, jos yritys ei uudista toimintamallejaan ja tuotevalikoimaansa, niin pian se on entinen yritys.

Marko Ek

Suunnittelen matkaa maitse Aasiaan Venäjän halki ja sitä taustoittaessa opin et Venäjä on ollut valtiona perseestä kenties vain vuodesta 1478 jolloin Novgorodin tasavalta liitettiin itsevaltaiseen Moskovan ruhtinaskuntaan. Kansalaisyhteiskunta kehittyy nyky-Venäjällä, suurkaupungeissa suuri osa ihmisistä on tyytymättömiä Putiniin, Moskovassa järjestettiin sorrosta huolimatta 50000 ihmisen Krimin operaatiota vastustava milenosoitus, kun taas Putinin paikalle pakotetuista valtion virkamiehistä ym. saatiin kasaan 15000 ihmisen tukimielenosoitus. Ehkä Venäjä revoluution ja evoluution kautta muuttuu ja pääsee irti harvainvallasta ja diktatuurista. Jospa putinismi on tilapäinen, jopa piankin väistyvä ilmiö? Vastakkainasettelun tarjoaminen lännen kanssa voisi jopa vahvistaa diktaattoria, toisaalta törkeään kansainvälisen lain loukkaukseen on vastattava. Riittääkö Putinin lähipiirin boikotointi yhdistettynä kv. tapaamisten perumiseen? Miten Yhdysvaltain Irakin sotaretkeen reagoitiin? Venäjän kansalaisten liikkumista lännessä voisi ehkä jopa helpottaa, yhteyksiä sikäläiseen kansalaisyhteiskuntaan vahvistaa ja kauppaa laajentaa, putinisteja sopivalla tavalla boikotoida jos ratkaisua ei saada aikaan.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Ongelma Novgorodin perillisissä on juuri juurtuneisuus pitkään historiaan. Tietyt tavat - kuten usko vahvaan johtajaan, yhteen kirkkoon, maasedun mystiikkaan, yksinvaltiaan ja rehellisen kansan väliseen suoraan yhteyteen - muuttuvat hitaasti. Katariina Suuri yritti tuoda Valistuksen sanomaa Venäjälle. Ei uponnut kovin syvälle. Marxilaisuuden menestys Venäjällä tuhosi sekä utopistisen marxilaisuuden että Venäjän liberalisaation.

Tietenkin joskus vielä Venäjä tulee muuttumaan, ja jotain hyviä merkkejä, kuten huomioit, on jo ilmassa. Ratkaisuna ei tosiaan ole täysi eristäminen, vaan yhteyksien luominen. Muttaniin kauan kuin Venäjä pyrkii hegemoniseen valtiojohtoiseen pseudo-kapitalismiin, on ulkomaisilla ideoilla, ihmisillä ja yrityksillä heikot mahdollisuudet saada jalansijaa.

Mutta toivotaan parasta! Ennen kaikkea asia on Venäjän kansan käsissä: kääntyykö nuori sukupolvi uudistusmielisyyden perään, vai riittääkö heillekin maallista menestystä lupaava luksuskapitalismi yhdistettynä putinistiseen autoritääriseen konservatismiin?

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Mistä se tuli ja minne se meni? Kyllä Nato-optio (mikä sanahirviö!) on vielä olemassa, ja sitä tulee käyttää heti kun tilaisuus on sopiva - eli heti kun kansa osoittaa siihen tukensa joko vaaleissa tai kansanäänestyksessä.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Vihreä poika Otto Lehto. Puhut Finrosforumin russofobien suulla. Jos Venäjä on pahoittanut mielesi, hae korvausta Greenpeacen lakimiehien avustuksella. Greenpeacehan hakee Venäjältä korvauksia Gazpromin porauslautalle pyrkineille, henkisistä kärsimyksistä?

Duuma hyväksyi eilen julkilausumaluonnoksen Krimin tilanteesta. Asiakirjan hyväksymisen puolesta äänesti 441 duuman edustajaa, poissa 8 ja 1 tyhjää. Valtaa näyttää olevan muuallakin kuin presidentti Putinin kansliassa.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Russofobia tulisi erottaa Venäjän politiikan (sisä- ja ulko-) kritiikistä. Greenpeacen tapaus ei ole kovin merkittävä eikä mielenkiintoinen.

Duuma on lähes täysin Putinin puolueen kontrollissa. Putinin puolue taas on vallassa osittain vaalivilpin, mutta toki osittan myös Venäjän kansan tuen ansioista. En väitä, etteikö Putinin toimille Krimillä löytyisi tukea. Niin löytyi varmasti Saksassakin, kun Hitler liitti naapurimaiden kielisukulaisalueita Saksaan. Tämä ei tarkoita, että heillä olisi tällaiseen toimintaan OIKEUTUSTA. Se on silti öykkäröintiä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sudeettialueiden ja Itävallan liittämisessä osaksi Saksan Valtakuntaa oli totta totisesti erittäin paljon samaa kuin Krimin liittämisessä Venäjään. Molemmissa tapauksissa paikallinen väestö suhtautui siihen enimmäkseen positiivisesti ja molemmissa tapauksissa kansainvälinen yhteisö sen tuomitsi laittomana.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto Vastaus kommenttiin #41

Joo. Ongelma kummassakaan tapauksessa EI ollut se, että paikallista väestöä olisi erityisesti alistettu (vaikka varmasti sellaistakin tapahtui molemmissa tapauksissa). Jopa Sudeettialueiden suhteen voisi kuvitella tilanteen, että ne olisivat aikojen kuluessa liittyneet Saksaan, jos rauhallisen diplomatian, neuvottelujen tai vaikka maa-aluiden ostamisen kautta oltaisiin tämä asia tehty.

Mutta molemmissa tapauksissa mentiin aseet edellä, vaatimalla OIKEUTTA yhdistää "ein Volk, ein Reich", ilman neuvotteluja tai minkäänlaista ymmärrystä siitä, että nyt oltiin loukkaamassa suvereenin valtion rajoja.

Putin sanoi: Krim on aina ollut osa Venäjää, meidän sydämissä. Nyt vain korjattiin yksi historiallinen epäkohta.

Ikään kuin näin voisi vain sanoa! Ikään kuin Venäjän tahto menisi kaikkien tahdon yli. Täysin sama mentaliteetti kuin Hitlerin kanssa aikoinaan.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Suomi lähtee pohjasukelluksen kautta nousuun, jos ylipäätänsä lähtee nousuun.

Kriisien kautta voittoon on Suomen tie. Toinen mahdollisuus on hukkua vähitellen slaavilaisaasialaiseen kansojen mereen eli isovenäläisyyteen.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

No jaa, ei tässä nähdäkseni mihinkään kansojen mereen olla hukkumassa, varsinkin koska suurin osa slaavilaisesta maailmasta (Puola, Latvia, Slovenia, Slovakia, Ukraina) on kääntänyt selkänsä Venäjälle, joka munasi itsensä Neuvostoliitolla.

Suomi on selvinnyt ihan hyvin pistein tähän asti, mutta kansainvälistyvässä maailmassa tarvitaan kykyä uudistua ja löytää uusia kumppaneita ympäri maailmaa - miksei myös Aasiasta, Venäjän takaa, jossa on suuret markkinat myös suomalaisille yrityksille.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Kansat päätyvät yleensä itsenäistymään, tavalla tai toisella.

Todellinen riski on venäläisvähemmistön kasvu.

Nato voisi olla silti ihan kiva.

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Pelottavinta tässä tilanteessa oli mielestäni se, että Putin sanoi, että Krimi ei ole koskaan kuulunutkaan Ukrainalle, että se on "aina ollut osa Venäjää" ja tässä vaan vähän korjaillaan historiallisia "virheitä."

Tämä tarkoittaa, että Putin ei todella kunnioita kansan tahtoa. Itsenäisyys jäi lyhytaikaiseksi. Kyse on vain Venäjän haamurajoista, joita yritetään kuroa kiinni, kun Neuvostoliiton hajoamisessa Venäjä joutui vetäytymään, käpertymään sydän-Venäjälle ja Moskovan ympärille. Nyt se haluaa taas olla iso ja mahtava, eli levittäytyä ympäri entisen NL:n valtapiiriä. Huh.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"Pelottavinta tässä tilanteessa oli mielestäni se, että Putin sanoi, että Krimi ei ole koskaan kuulunutkaan Ukrainalle"

Joo, tosin mielipiteitähän saa olla (joten en tuomitse Putinia noista mielipiteistä), mutta se mikä tässä mätti oli se toteutus. Toteutus tässä oli kaikin tavoin mahdollisimman paljon pielessä.

Putin olisi ehkä saanut "tahtonsa läpi" täysin vapaallakin kansanäänestyksellä. Silloin kaikki olisi ollut ok...

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto Vastaus kommenttiin #50

Joo mielipiteitä saa olla, mutta mielestäni on hiukan ongelmallista, että entinen miehittäjämaa pitää naapurimaataan "natsivaltiona" ja tämän niemimaata, jossa sillä on laivastotukikohta, osana "historiallista Venäjää."

Olen samaa mieltä, että jos asioiden rauhoituttua Krimillä olisi jossain vaiheessa, pitkän diplomatian päätteeksi päädytty neuvottelupöytään itsenäistymisestä ja/tai Venäjään liittymisestä, niin asia olisi voinut olla toinen. Mutta nyt Ukrainalta vietiin strategisesti tärkeä kaistale Mustaa merta, joka on Putinille niin tärkeä geopoliittinen keskus, että sen vuoksi (ja ehkä vähän Euroopan pelottelun ja patriotismin aallon synnyttämisen vuoksi) Venäjä on valmis rikkomaan vähän kansainvälistä lakia.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #52

"mutta mielestäni on hiukan ongelmallista..."

Juu, varsinkin, jos sillä perustelee toimiaan, kuten Putin ilmeisesti teki. Huonot perustelut, itse asiassa mitään hyviä perusteluita tuolle miehitykselle ei olisikaan.

Ongelmallista on siis, jos Putin ei ymmärtäisi tehneensä väärin, vaan oikeuttaa toimensa näillä perusteluilla.

Sitä kai tarkoititkin.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Kannattaisi lukea täältä:

http://www.promerit.net/2014/03/yyan-jatko-naapuru...

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992...

"4 artikla

Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle."

Arvoisa lähimmäiseni kirjoittaja voisi sitten vaikka pohtia uudemman kerran:
http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163405-pie...

Toimituksen poiminnat