*

Otto Lehto vapaus, totuus ja rakkaus

Markkinat ja demokratia: kaksi kilpailevaa systeemiä?

Vaikka luulemme elävämme rauhallisessa yhteiskunnassa, pinnan alla kuplii jatkuvasti, ja kilpailu on kovaa. 

Kilpailun avulla ihmiset voivat valita - säännöllisin väliajoin -  itseään eniten miellyttävän vaihtoehdon. Tämä on raakaa mutta tehokasta. Jos joku on tyytymätön siihen, miten asiat ovat, hänellä on mahdollisuus ilmaista tyytymättömyytään vaihtamalla "uuteen ja parempaan." Vaihtoehtoja on aina pilvin pimein. 

Mitä tämä kuvaa? Markkinataloutta? Vai demokratiaa? Itse asiassa molempia. 

 

Kaksi kilpailevaa systeemiä, jotka kannustavat kilpailuun

Uskon, että länsimaiden menestyksellä ja rikkaudella on kaksi salaista ainesosaa, jotka täydentävät toisiaan, mutta joissa on myös hyvin paljon samaa: kilpailu markkinoilla ja kilpailu politiikassa.

Meillä ei ole pelkästään yksi vaan kaksi kysyntään ja tarjontaan perustuvaa järjestelmää.

Toisen nimi on markkinatalous, ja se mahdollistaa sen, että rahalla voi ostaa mitä vaan.

Toisen nimi on demokratia, ja se mahdollistaa sen, että äänillä voi ostaa mitä vaan.

Jos asiat rupeavat ärsyttämään ja palvelu huononee (markkinoilla tai politiikassa), kansalaisilla on kaksi ässää hihassaan: rahavalta ja äänivalta. Pankkisalaisuus ja vaalisalaisuus. Ostovoima ja poliittinen voima. 

Yhteiskuntamme rakentuu kilpailulle. Kilpailu pitää tarjonnan tehokkaana ja ihmiset tyytyväisinä.  

Tämä tarkoittaa, että on mahdollista vaihtaa sekä markkinatoimijat (menestyksekkäät firmat, keskittyneet pääomat) että poliittiset toimijat (kansanedustajat, kunnanvaltuutetut, hallitukset) hyvin nopealla tahdilla. Riittää vain se, että (markkinoilla) vie rahansa muualle, ja (politiikassa) vie äänensä muualle.

Näillä mekanismeilla on tietysti paljon eroja, kuten se, että kansanvalta perustuu periaatteelle "yksi kansalainen, yksi ääni", kun taas rahanvalta perustuu periaatteelle "yksi euro, yksi ääni".

Kansanvalta on tasa-arvoisemmin mutta epätehokkaammin jakautunut kuin rahanvalta. Käytännössä kuitenkin pienien tuloerojen maassa kuten Suomessa myös rahanvalta on hyvin tasaisesti (ja epätehokkaasti) jakautunut. Ne, joilla on kansanvaltaa, on myös rahanvaltaa, ja toisin päin.

Toinen ero on se, että politiikka perustuu kerran neljässä (tai kuudessa) vuodessa tapahtuviin vaaleilla tehtäviin vallanvaihdoksiin, kun taas markkinoilla päätöksiä tehdään joka päivä, joka hetki, joka sekunti.

 

Markkinat ja demokratia ovat (luovaa) kaaosta ja (tervettä) epävarmuutta 

Pitkästä vaalien välisestä kaudesta huolimatta myös poliitikot pelkäävät kannatuksensa puolesta lähes viikoittain. Poliittiset mielipidemittaukset ovat politiikalle samaa kuin pörssikurssien ylä- ja alamäki kapitalismille. Poliitikot ovat jatkuvasti mielipidetiedustelujen ja iltalehtilööppien armoilla, siinä missä markkinatoimijat ovat finanssisijoittajien ja kuluttajien valintojen armoilla. Jo pelkkä "luottamuspula" (perustui se mihinkään todelliseen "faktaan" tai ei) voi tuhota poliitikon tai firman ihan täysin.

Molempia systeemejä kuvaakin parhaiten kaoottinen epätasapainotilojen törmäyskurssi, jota kukaan ei hallitse - vielä vähemmän kuin vaikka säätilaa. Markkinoita ja politiikkaa voi yrittää "analysoida" - ja tämä onkin megabisnes molemmilla puolilla  - mutta "eksperttien" määrä vain kuvaa hyvin, miten mahdotonta on ennakoida sitä, mitä markkinoilla tai politiikassa tulee tapahtumaan seuraavan viiden vuoden aikana.

Markkinatalous ja demokratia ovat kaksi suurinta dynaamista innovaatiota, jotka pyörittävät maailmaamme. Ne mahdollistavat sen, että kenenkään valta ei pääse keskittymään ilman ihmisten omaa tukea. Rahanvalta mahdollistaa sen, että rahakeskittymät (pääoma, yritykset) ovat epävakaita; kansanvalta mahdollistaa sen, että poliittisen vallan keskittymät (hallitukset ja valtapuolueet) ovat epävakaita. Ilman näitä systeemejä maailma olisi täynnä pysähtynyttä valtaa ja tyytymättömiä ihmisiä.

 

Tarvitsemmeko sekä markkinoita että demokratiaa? Miksi emme luopuisi toisesta?

Koska nämä systeemit ovat aika samanlaisia, eli kilpailujärjestelmiä, jotkut unelmoivat siitä, että yhden voi täydellisesti korvata toisella: markkinat demokratialla (sosialistit) tai demokratian markkinoilla (kapitalistit).

Tämä johtuu siitä, että he näkevät yksinomaan, sokeasti, yhden systeemin hyvät puolet ja toisen systeemin huonot puolet. Mutta he eivät ymmärrä, että länsimaiden menestyminen ja dynaamisuus on luultavasti näiden kahden "kilpailevan kilpailusysteemin" yhteispelin ansiota. Luultavasti nämä kaksi päällekkäistä kilpailuun kannustavaa systeemiä - markkinat ja demokratia - onnistuvat muodostamaan paremman yhteiskunnan kuin pelkästään yksi kaikenkattava systeemi (täydellinen sosialidemokratia tai täydellinen markkinavetoisuus), koska kaksi hieman eri logiikalla toimivaa järjestelmää tasapainottavat kokonaisuutta.

Markkinat vievät kohti yksilönvapautta ja demokratia kohti yhteisöllistä tasa-arvoa. Lopputulos on epävapaa epätasa-arvoinen hybridi, jota kukaan ei oikein rakasta, mutta jossa ihmisillä on joka tapauksessa paljon valtaa: tyytymättömyys realisoituu vallanvaihdoksina (politiikassa ja markkinoilla).

Demokratian ja markkinoiden yhdistelmä on tietysti vain yksi vaihtoehto monien joukossa. Tuskin paras sellainen. Lopputulos ei ole mikään paratiisi, mutta ainakin ihan dynaaminen ja moniulotteinen systeemi,jota kukaan ei hallitse. Markkinoiden ja demokratian yhdistelmä - jossa sekä poliitikot että rahavallan käyttäjät ovat kovan kilpailun ja karsinnan kohteena - tyydyttää kohtalaisen hyvin kaikkien tarpeet. Tällainen korkealle jalostunut markkinademokraattinen yhteiskunta ei ole ihan niin huono systeemi kuin voisi kuvitella. Paljon parempaa emme edes voi keksiä, koska demokratia ja markkinat ovat loputtoman kilpailun ja kehittämisen alaisia systeemejä, joiden evoluutiolle ei periaatteessa ole mitään rajoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat